Ihmeellinen Intia osa 3/6 Kochi

Lensimme varhain aamulla Indira Gandhin kansainväliseltä lentokentältä intialaisen lentoyhtiön Vistaran koneella Kochiin. Kolme tuntia kestänyt lento sujui ongelmitta, palvelu oli erinomaista. Heti nousun jälkeen, saimme aamiaisen. Pienet teot ja eleet tuntuivat hyvältä, kuten se, että lentoemäntä ojentaessaan aamiaistarjottimen, lausui nimeni ihan oikein:))
Kentällä meitä vastassa oli intialaisen matkatoimiston Jeet Travelsin edustaja, ystäväni perhetuttu. He vastasivat siitä, että kaikki sujui ongelmitta matkamme aikana, siitä iso kiitos heille molemmille! Voin lämpimästi suositella em. matkatoimiston palveluja kaikille, jotka suunnittelevat matkaa Intiaan.

Saavuimme Kochiin aamu yhdeksältä, ihana auringonpaiste ja lämpö hyväili kasvoja. Saimme heti tuta trooppisen ilmaston, lämpötila +35 C, miellyttävä kosteus kuivan ja pölyisen pohjoisen jälkeen tuntui todella mukavalta. Matkalla Growne Plaza hotellille saimme ihailla palmumetsiköitä, jotka varjostivat hyvin hoidettuja taloja. Lentokoneesta katsottuna Kerala näyttikin kovin vehreältä, jopa asumattomalta, koska asutus jäi puiden siimekseen. Tosiasiassa Keralassa asuu noin 30 miljoonaa ihmistä kapealla 40 000 neliökilometrin kaistaleella Arabian meren rannalla.
Maantieteellisesti Kerala jakautuu kolmeen erilaiseen osaan. Itäiset ylämaat ovat karua Länsi-Ghatvuoristoa, mitä nimitetään Keralan osavaltiossa Malabarin alueeksi. Keskinen osa Keralaa on kumpuilevia kukkuloita ja läntinen alue rannikkotasankoa upeine hiekkarantoineen.

Tapani mukaan kävin heti sisäänkirjautumisen jälkeen uimassa. Toki isäntäkin tuli mukaan:))
Tälläkään kertaa hotellin allasalue ei tuottanut pettymystä, oli ihanaa pulahtaa lentomatkan jälkeen virkistävään veteen, veden lämpötila + 27 astetta!

Iltapäivällä tutustuimme Kochin nähtävyyksiin Fort Kochin alueella. Tässä pieni ryhmämme on juuri menossa Mattencherryn palatsiin. Kyseessä on porttugalilaisten 1500-luvulla rakentama palatsi, minkä he antoivat lahjana onnistuneiden kauppasuhteiden luomisesta paikalliselle kuninkaalle Raja Veera Kerala Varmalle. Paikasta käytetään myös nimitystä Dutch- eli Hollannin palatsi, koska 1600-luvulla juuri hollantilaiset tekivät rakennuksessa suuria korjauksia. Trooppisessa ilmastossa rakennukset turmeltuvat nopeasti, jos niitä ei säännöllisesti olla korjaamassa ja kunnostamassa.

Portti oli juuri sen verran raollaan, että mahduimme pujahtamaan siitä yksi kerrallaan sisälle! Palatsin sisällä kuvaaminen oli kielletty. Keralan turisti-infon sivuilta klik! löydät halutessasi videon, mistä saa hieman käsitystä siitä, millainen rakennuksen interiööri oli. 

Mieleenpainuvinta oli iso, hieman hämärät salit, joiden seiniä peitti taidokkaasti tehdyt seinämaalaukset. Seinämaalaukset perustuvat muinaisiin intialaisiin eepoksiin mm. Ramayanaan ja Mahabharataan. Löytyipä seiniltä myös hindujen jumalia sekä sanskritin suuren runoilijan Kalidasan teoksia kuvitettuna. Seinämaalausten pinta-ala on peräti 300 neliökilometriä!

Kochi oli aikoinaan merkittävä satamakaupunki ja maustekaupan tärkeä keskus. Vaikka palatsissa ei ollut esillä kovin paljoa esineistöä, niin silti sai hyvän käsityksen menneiden aikojen vauraudesta ja alueen tärkeydestä. Tutkin tarkemmin vanhoja kolikoita ja postimerkkejä. Isäntä innostui aidon kokoisista muotokuvista, joita oli maalattu kuninkaallisen perheen jäsenistä. Varsinkin siitä, missä silmät näyttivät seuraavan sinua missä sitten olitkin. Isäntä seisoi muotokuvan oikealla puolella ja minä vasemmalla, silti me molemmat kerroimme muotokuvan katsovan juuri itseämme!

Alueella oli myös hindutemppeli, mihin oli turha yrittää päästä sisälle. Keralassa vain hindut pääsevät temppeleihin sisälle. Toki ei kaikki hindutkaan aina. Joku ehkä saattaa muistaa vuosi sitten tammikuussa julkaistuja uutisia siitä, miten kaksi hedelmällisessä iässä olevaa hindunaista meni Keralassa Sabarimalan hindutemppeliin, mihin ei ole koskaan aiemmin päästetty 10- 50-vuotiaita naisia sisälle. Naiset rohkaistuivat Intian korkeimman oikeuden syksyllä 2018 tekemästä päätöksestä, minkä mukaan kaikkien naisten on päästävä tähän hindujen pyhään temppeliin. Temppeli on yksi merkittävimmistä pyhiinvaelluskohteista Intiassa. Temppelin avaamisen puolesta on järjestetty mielenosoituksia. Naiset muodostivat mm 620 kilometriä pitkän ihmisketjun tukeakseen oikeuttaan käydä Sabariamalan temppelissä! Pienenä huomautuksena voisin kertoa, että kyseinen temppeli on omistettu selibaatin jumalalle Ayyappanille...

Tässä vielä kutsuva näkymä Mattencherryn palatsin puutarhan isojen puiden suomaan siimekseen.

Seuraavaksi lähdimme tutustumaan  juutalaiseen kaupunginosaan ja siellä olevaan vanhimpaan edelleen toiminnassa olevaan juutalaiseen synagoogaan, mitä löytyy Intiasta ja yleensäkin koko Kansainyhteisön alueelta (tuli muuten mieleeni, et Kansainyhteisön päämies on edelleen kuningatar Elisabeth II!)

Kävelimme rauhallisia kapeita katuja pitkin, jokaisesta rakennuksesta huokui pitkä menneisyys, loiston aika toki oli monen kohdalla jo ohitettu. Synagogan sisäpiha oli ihanan viileää. Riisuimme jalkineemme ja astuimme sisälle suurta kunnioitusta tuntien. Ymmärrettävästi täälläkin oli valokuvaaminen kiellettyä. Netistä kyllä on helposti löydettävissä upeita kuvia synagogasta, jos joku haluaa niitä tutkia. 

Paljon on kulunut aikaa siitä, kun Kochin juutalaiset (Malabarin juutalaiset) asettautuivat näille seuduille asumaan. Historioitsijoiden mukaan ensimmäiset saapuivat jo noin vuonna 70 jälkeen ajanlaskun. Paradesin synagoga on rakennettu vuonna 1568 ja kuvassa näkyvä kellotorni 1800-luvulla. Paradesi tarkoittaa ulkomaalaista monissa Intian eri kielissä, olihan suurin osa juutalaisyhteisön jäsenistä alunperin ulkomailta muuttaneita. Vähitellen synagogan ympärille kasvoi juutalaisyhteisö, mikä koskaan ei lukumääräisesti ollut kovin iso.

                                                                                           Kuva: Alyssa Pinsker, BBC

Alyssa Pinskerin kirjoittamasta lehtiartikkelissa vuodelta 2015 käy ilmi mielenkiintoinen seikka, mikä selittänee osaltaan sen, miksi Keralassa edelleenkin eri uskontokuntien edustajat elävät sovinnollisesti toisiaan kunnioittaen.  Muinoin, joskus ennen 1000 lukua, silloinen Chera-dynastian kuningas Bhaskara Ravi Varma lahjoitti juutalaiselle Joseph Rabbanille kuparilevyn, joka antoi hänelle (juutalaisyhteisölle?) 72 etuoikeutta mm verovapauden ja vapauden harjoittaa uskontoaan "niin kauan kun maaailma ja kuu ovat olemassa". Tämä samainen kuparilevy on edelleen tallessa Paradesi synagogassa. Siihen aikaan juutalaiset hallitsivat maailmanlaajuista maustekauppaa, minkä keskuspaikkana oli juuri nykyinen Kerala ja Kochin satamakaupunki.

Kaikki synagogassa  ei sentään ole ihan niin vanhaa. Esim. lasikattokruunut on tuotu Belgiasta 1800-luvulta. Kun mainitsin meidän riisuneen jalkineet ennen synagogaan menoa, niin kyseessä ei ole uskonnollinen syy, vaan  näin halutaan suojella kallisarvoista lattiaa turmeltumiselta. Lattia on erittäin kaunis. Jokainen laatta on käsinmaalattua posliinia. Ne on maalattu 1800-luvulla Kiinassa, kiinalaista käsityötaitoa parhaimmillaan! 

Viime vuosikymmeninä Kochin juutalaisten muuttoliike kääntyi takaisin Israeliin ja muihin isompiin juutalaisyhteisöihin. Tällä hetkellä Paradesi synagogan juutalaisyhteisöön kuuluu kaksi jäsentä. Synagogassa pidetään enää harvoin rukoushetkiä, sillä rukoushetken järjestämiseen tarvitaan aina 10 miespuolista juutalaista. Tämä täyttyy vain silloin, kun synagogaan tulee riittävästi ulkopuolisia juutalaisia vierailijoita.

 

Mietteissäni sujautin sandaalit jalkoihin ja lähdin isännän kanssa tavoittelemaan muuta ryhmää, jotka olivat lähteneet etsimään sopivaa lounaspaikkaa. 

Jew Town on nykyisin suosittu turistikohde, mikä näkyy selvästi myös liikkeiden tarjonnassa ja ruokapaikkojen runsaudessa. Oli mukavaa, kun kauppiaat eivät tyrkyttäneet liian innokkaasti tuotteitaan, vaan antoivat rauhassa katsella ja ihmetellä sekä minun kuvata;)

Postikortit olivat hivenen hakusessa. Onneksi kortit löytyivät vihdoin katukauppiaalta ja postimerkit paikallisesta postikonttorista. Korttien myyjä vei meidät henkilökohtaisesti postikonttoriin. 

Rupiat ovat isoja rahoja, kerrankin tuntui olevan rahaa riittävästi, Intian hintataso on erittäin halpa. Rupian kurssi vaihteli hieman sen mukaan missä vaihdoimme, eurolla sai keskimäärin 77 rupiaa. No, ei meidän kyl edes tarvinnuT vaihtaa paljoa, kun kaikki oli maksettu etukäteen. Hoitoja, pieniä matkamuistoja ja ruokajuomia varten 50 euroa per nuppi, ei paha;)) 

Nämä hienoudet sivuutimme tyynen rauhallisesti,

kuten nämäkin!

Sen sijaan alakerran ravintolassa nautimme kevyen lounaan ja raikkaan hedelmänektarin.

Shoppailun sijaan keskityin valokuvaamiseen ja paikallisten ihmisten arkisten töiden seuraamiseen. Tässä miehet asentavat taottuja saranoita paikoilleen. Uusi liike avataan varmaan lähiaikoina, kaikki näytti olevan jo niin valmista.

Päivän viimeisenä etappina oli Kochin kulttuurikeskus. Auto parkkeerattiin kadun toisella puolella olevan toimistorakennuksen eteen, minkä muuriin oli maalattu kiinnostava muraali.

Itse kulttuurikeskus oli lyhyen kävelymatkan päässä. Kadun varrella kasvoi isoja sadepuita (Samanea saman), voiko ne edes olla pieniä!? Tämän hernekasveihin kuuluvan puun latvus voi levittäytyä kupolimaisena kattona laajalle alueelle. Se antaa näin hyvän varjon vaikka aurinko paistaisi matalalta. Siksi sadepuita varmaan kasvatetaan myös peltojen latamilla. Niitä näki todella paljon ja yleensä aina niiden alla oli kokoontuneena ihmisiä tai eläimiä. Kaupungissa ne toimivat tehokkaana hiilidioksidin sitojana, mikä on erittäin tärkeää muistaa ilmastomuutoksesta puhuttaessa;)

Olimme varanneet liput perinteiseen tanssidraamaan kathakaliin. Tulimme paikalle sen verran aikaisin, että näimme myös tanssijoiden, kahden miehen, valmistautumisen illan esitykseen. Kyseessä on Keralasta lähtöisin oleva tanssidraama, mikä perustuu keskeisiin hindulaisiin teksteihin, Mahabharata- ja Ramayana-eepoksiin sekä ikiaikaisiin kansantarinoihin. Kaiken kaikkiaan perinteisiä kathakali-tanssidraamoja tunnetaan noin 500, mutta nykyään niistä on ohjelmistossa enää noin 50 esitystä. Meillä oli ilo ja kunnia saada seurata niistä yhtä kiehtovaa tarinaa, Narakasuravadhamia.

Kathakalissa yhdistyy musiikki, tanssi, kasvojen ja käsien taidokkaat liikkeet, näyttävät puvut sekä  taidokas maskeeraus. Se eroaa keskeisesti meidän tuntemastamme tarinankerronnasta siinä, etteivät esiintyjät puhu lainkaan. Alunperin kathakalissa oli kysymys pyhästä tanssidraamasta, mitä esitettiin temppeleiden pihalla. Esitykset kestivät vähintään yön yli, joskun jopa useita päiviä. Siksi on hyvä tuntea tämän tanssidraaman taustaa sen verran, ettei pidä sitä ilveilynä tms ja käyttäydy sopimattomasti esityksen aikana. 

Aluksi toinen tanssijoista kävi läpi erilaisia tunteita ilmentäviä liikkeitä ja ilmeitä. 

Tein niistä lyhyen videon youtube-kanavalleni. Ihan kaikkia ilmeitä en onnistunut kuvaamaan, suurimman osan kylläkin. Videon lopussa olevat kuvat olen ottanut Kochin kulttuurikeskuksen seinällä olleestä julisteesta. Niistä voi tutkia, mistä erilaisissa ilmeissä on kyse.

Koko esityksen ajan taustalla kuului rummutusta ja välillä myös laulua. Tanssijat tekivät tyyliteltyjä, voimakkaita eleitä, joiden avulla he ilmaisivat erilaisia tunnelmia ja kohtauksia esityksen eri vaiheissa. Saimme pienen käsiohjelman, missä oli lyhyesti kerrottu tarinan kulku. Se helpotti esityksen seuraamista. 

Tein myös itse esityksestä lyhyen videon youtube-kanavalleni. Narakasuravadam on perinteinen kathakali, mitä on esitetty koko yön kestävänä näytöksenä temppelin pihamaalla. Näkemämme esitys kesti kaiken kaikkiaan tunnin, joten videoissa on vain pieni otos siitä, miten tarina eteni. Ohessa vapaasti suomennettuna ohjelmaesitteen kuvaus juonesta.

Taivaan kuninkaan poika Jayantha istuu taivaallisessa puutarhassa nauttien miellyttävästä tuulenhengestä. Yllättäen kaunis nainen lähestyy häntä hitaasti tanssien. Jayantha arvostaa kovin naisen kauneutta. Hän haluaa tietää, onko nainen taivaasta vai jostain muusta mailmasta. Nainen kertoo olevansa taivaasta ja pyytää Jayanthania kosimaan häntä ja nauttimaan elämän nektarista kanssaan. Jayantha arvostaa kovin naisen ehdotusta, mutta kertoo voivansa mennä naimisiin ainoastaan isänsä luvalla. Nainen ilmaisee intohimonsa ja puhuu hyvin rakkaudellisesti. Se saa Jayanthanin epäilemään, ettei nainen sittenkään ole taivaasta. Silloin nainen esittää pahoittelunsa sopimattomasta käytöksestään ja kertoo, ettei hän voisi elää ilman Jayanthania. Jayantha kuitenkin torjuu naisen ja pyytää tätä poistumaan taivaasta. Pettyneenä nainen yrittää voimakeinoin saada Jayanthanin itselleen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt Jayantha on varma siitä, että nainen on demonitar kauniin neidon hahmossa. Samalla nainen muuttuukin demoniksi, näin hän saa lisää voimaa ja uskoo pystyvänsä viemään Jayanthanin mukanaan. Silloin Jayantha vetää raivoissaan miekkansa esille. Hän leikkaa demonittaren paksun rinnan ja nenän pilaten näin demonittaren naisellisen muodon ja lähettää hänet pois taivaasta.

Tarinan moraalinen opetus: kaikissa olosuhteissa paholaista pitää rangaista.

ps. Lahdessa on tulossa ensi-iltaan maaliskuussa ainutlaatuinen esitys klik! Fast Food Kathakali.

Palattuamme illalla hotellille olikin taas aika pulahtaa uima-altaaseen.

Muistorikkaan päivän ja maittavan illallisen jälkeen uni maistui makealta:))

Ihmeellinen Intia osa 2/6 Agra

Kolmantena matkapäivänä teimme New Delhistä päiväretken Uttar Pradeshin osavaltiossa sijaitsevaan Agran kaupunkiin. Useat matkatoimistot tarjoavat linja-autolla toteutettavaa ns. kultaisen kolmion matkaa, missä kolmion kulmat Delhi, Agra ja Jaipur ovat matkan varsinaiset kohteet.  Intiassa autolla matkustaminen on erittäin hidasta, sadan kilometrin ajamiseen voi helpostikin kulua 2- 3 tuntia. Delhistä Agraan on noin kaksisataa kilometriä, useat matkatoimistot ilmoittavat matka-ajaksi neljä tuntia. Siksi päivämatka nopealla Gatimaan Express erikoispikajunalla on paras matkustustapa, juna lähtee Delhistä Hazrat Nizamuddin rautatieasemalta aamulla klo 8.10 ja on perillä Agrassa jo klo 10! 

Juna oli erittäin siisti ja palvelu ystävällistä. Matkustimme 1. luokassa, joten matkahintaan sisältyi myös aamiainen. Olimme kyl syöneet jo maittavan aamupalan hotellissa, mut ihmeesti sitä taas jaksoi syödä junassakin, ihan vaan mielenkiinnosta!

Aamiaistarjottimelle ojennettiin ensimmäiseksi kaunis ruusu. Sen jälkeen alkoi ilmestyä pakettia toisensa perään. Sai valita kahvia tai teetä, aamiaismurojakin oli. Otinkin muroja kuuman maidon kera, pilkoin joukkoon maukkaan banaanin. Ihan hyvää oli! Intiassa kannattaa ottaa aina kuuma maito niin kahvin kuin murojenkin kanssa, näin vatsatautiin sairastumisriski pienenee. Samoin kannattaa juoda aina ehdottomasti pullovettä. Pullovettä tarjottiin onneksi niin junassa, nähtävyyksillä kuin hotelleissakin:))

Intiassa on kielletty muovipussien käyttö, joten aina kun mahdollista tuotteet pakataan paperiin tai muihin biohajoaviin pakkauksiin. Ateriatarjottimella oli hivenen liikaa muoviin pakattuja tuotteita, olisi vielä hieman kehitettävää tässä suhteessa;)

Voin todella suositella matkustamista Gatimaan Expressillä, jos joskus suuntaa matkansa Intiaan! Yleensäkin intialaiset matkustavat paljon junalla, maan rautatieverkko on erittäin tiheä ja junaliput halpoja. Tavalliset junat ovat kyl hieman erilaisia, kuin tämä millä matkustimme. Ainakin rautatieasemilla ja matkan aikana näkemissäni junissa ikkunoiden sijaan oli rautakalterit. Junat olivat tupaten täynnä matkustajia. Ohitettaessa tuntui siltä, et ovat ainakin ½kilometrin pituisia!

Agran rautatieasemalla meitä oli vastassa paikallinen opas ja autonkuljettaja. Kyllä taas kelpasi:))

Otin aika paljon videoita ikkunan läpi niin junassa kuin autossakin. Agrassa oli hieman aamuruuhkaa, joten sain napattua ihan hyviä kuvia. Riksoja oli paljon liikkeellä, sitä enempi mitä lähemmäksi tulimme päivän ensimmäistä retkikohdettamme, Taj Mahalia. Isot mainostaulut peittivät monin kohdin näkymät. Kyltteihin sisältyi usein jotain valistusta, kuten tässäkin kypärän käytöstä. Ilman kypärää ajaminen on yleistä, jopa lapset ovat kyydissä paljainpäin.

Nousimme sähköautojen kyydissä ylös Taj Mahalin portille. 

Alueella on autoilla ajo kielletty, kuten hiilenpolttokin, ettei rakennukset kärsisi ilmansaasteista. 

Alueelle kuljetaan eteläpäädyssä olevan kolmikerroksisen pääportin kautta. Portin katolla on hindulaiset paviljongit. Portin seiniin on kaiverrettu Koraanin tekstejä ja kaiverrettu kauniita kukka-arabeskejä, joista mieleeni tulee itämaiset kankaat. 

Pääportilta avautuu kaunis näkymä puiston takana olevaan mausoleumiin. Vaikka olen nähnyt lukuisia kuvia Taj Mahalista, niin vasta paikan päällä tajusin miten kaunis rakennus se todella on!

Jokainen halusi ikuistaa itsensä Taj Mahalin edessä. Paikalla oli lukuisia ammattikuvaajia, kerrankin olin heistä todella iloinen, kuinka muuten olisimme saaneet näin ihan muiston itsellemme:))

Ennen matkaa virkkaamani pienet reput olivat todella käytännölliset. Niihin mahtui vesipullo, käsidesiä,ja muuta pientä tarpeellista retkillä tarvittavaa. Isäntä halusi oman reppuunsa suomenlipun ja se olikin oikein nappi juttu, kirvoitti monet keskustelut matkan aikana!

Puistoalue oli laaja ja onneksi niin, koska turisteja riitti ihan mahdottomasti, vaikka kiinalaiset ja japanilaiset turistit puuttuivatkin. Sain ihastella loputtomiin intialaisten naisten kaunista pukeutumista:))

Päätimme jo ennen Taj Mahaliin saapumista, ettemme mene käymään mausoleumissa sisällä. Kuvasta näkee kuinka pitkä jono sinne oli jo heti aamupäivästä. Sisällä olisi pitänyt kulkea todella liki muita ja hieman koronavirus uutisoinnit ovat saaneet välttelemään liian likeistä kontaktia vieraisiin ihmisiin. Kuunnellessani tämän aamun uustisiakin Italiasta ja Kanarian saarilta, olen ihan tyytyväinen päätökseemme! 

Liitin tähän Wikipediasta kuvan Shah Jahanin ja Mumtaz Mahalin muistohaudoista (ovat kopiot alkuperäisistä). Perinteisen tavan mukaisesti heidät on haudattu alemmalla tasolla sijaitsevaan kryptaan. 

Kuten mediasta olemme saaneet lukea, niin myös eräs Trumpin pariskunta vieraili Taj Mahalissa tämän viikon manantaina. Otaksun, että tässäkin kiveystä korjataan juuri tämän odotetun vierailun vuoksi. Puistossa työskenteli paljon puutarhureita, istutuksia kohennettiin ja uusia tehtiin. Katsellessani kuvia Trumpin vierailusta, niin heti pisti silmiin kauniit ruukkuistutukset pääportilla. Ei niitä näkynyt vielä 15.2., kun me olimme paikalla. Myös kaupungin avain jäi saamatta tällä kertaa, olisikin ollut mahtavaa saada toimia päivä kaupunginjohtajana;))

Taj Mahal sijaitsee aivan Yamunajoen varrella. Joki on saastunut, kuten kaikki muutkin Intian joet. Kuvaa ottaessani ihmettelin hieman, miten joen vesi voikin näyttää niin siniseltä. Ilmeisesti siihen oli laitettu jotain kemikaalia?  Littoisten järvikin näytti kauniin turkoosilta muutama vuosi sitten kemmikaaleilla tehdyn puhdistuksen jälkeen. Ainakin lehtitietojen mukaan Yamunajoen epämiellyttävää hajua yritettiin laimentaa laskemalla siihen puhdasta vettä Trumpin vierailun ajaksi. Joki ei muuten haissut minunkaan nenääni!

 Tässä vielä muutamia yksityiskohtia Taj Mahalin mausoleumista. 

Mausoleum on rakennettu valkoisesta marmorista punaisesta hiekkakivestä tehdyn perustuksen päälle. Se on koristeltu kauttaaltaan, kivireliefeillä (kuva yllä) ja kiviupotuksilla, kukka-arabeskeilla, koristenauhakuvioilla ja kalligrafisin kaiverruksin. 

Mausoleumiin on käytetty Makranan valkoisen marmorin lisäksi muitakin marmorilaatuja, yhteensä 28 erilaista kallisarvoista kivilaatua. Tuhannet norsut kuljettivat rakennusmateriaaleja koko Suurmogulien valtakunnan alueelta. Lisäksi materiaaleja tuotiin Keski-Aasiasta ja Persiasta (nyk. Iranista). Oppaamme kertoi kivistä seuraavaa: punainen jaspis tuotiin Punjabista, vihreää jadea ja kristallia Kiinasta, turkoosia Tiibetistä, tummansininen lapislatsuli sekä safiirit Sri Lankasta, mustaa hiiltä tuotiin Arabiasta ja aitoja timantteja Pannasta. 

Makranin valkoinen marmori muuttaa väriään auringonvalon mukaan päivän edetessä. Aamulla auringon noustessa se hehkuu ensin oranssinpunertavana, värin vaihtuessa sitten nopeasti vaaleanpunertavaksi, sitten kullankeltaisesta kirkkaan helmenvalkoiseen auringon noustessa korkeammalle ja vihdoin yötaivaan alla sinisenä! Se, kuinka kauan vielä saamme  nauttia tästä upeasta värien sinfoniasta, riippuu täysin siitä saadaanko alueen ilmanlaatua parannettua. Ilmansaasteet ovat rapauttaneet vuosikymmenten aikana marmoria ja sen puhtaan valkoinen väri on muuttunut kellertäväksi, jopa rusehtavaksi. Viranomaiset ovat ottaneet vihdoinkin asian vakavasti ja Agran kaupungissa on suljettu useita saastuttavia tehtaita ja mm. kuivatun lannan polttaminen on kielletty. Taj Mahalin lisäksi Agrassa on kaksi muutakin Unescon maailmanperintökohdetta (Agra Fort ja Fatehpur Sikrin kaupunki), joiden ympäriltä on kielletty hakkaamasta puita yli 10 000 neliökilometrin suuruiselta alalta. 

Viime vuosina on huomattu Taj Mahalin mausoleumin värjääntyvän myös vihreäksi. Syyksi on esitetty sen vieritse virtaavan Yamunajoen saastuminen. Saastunut joki tarjoaa elinympäristön hyönteisille, jotka lentävät Taj Mahalin päälle ja sotkevat ulosteillaan osin rakennusta. Tämän ongelman ratkaisuksi on keksitty käyttää "kasvonaamiota" eli Taj Mahal peitetään valkaisevalla savella (Fuller's Earth), joka imee marmorista epäpuhtaudet kasvonaamion tavoin, mutta se ei regoi marmorin kanssa kemiallisesti. Lopuksi savi pestään pois ja sen mukana myös värjäytymät.

Varmaan Taj Mahal oli ollut "kasvohoidossa" lähiaikoina, koska se näytti niin kauniin valkoiselta ja kuvissakaan ei  vihreää näkynyt;)

Mausoleumin toisella puolella on moskeija ja toisella vierastalo, jotka molemmat on rakennettu punaisesta hiekkakivestä. Suurmogulien valtakunnan hallitsija Shah Jahani, joka rakennutti 1600-luvulla Taj Mahalin ikuisen rakkauden symboliksi synnytykseen kuolleen rakkaimman vaimonsa Mumtaz Mahalin muistoksi, oli islaminuskoinen. Siksi onkin mielenkiintoista, että Intiassa on viime vuosina kiistelty Taj Mahalin uskonnollisesta taustasta. Hinduaktivistit ovat vaatineet mausoleumin tunnustamista  hindutemppeliksi.
Moskeija on edelleen aktiivisessa käytössä. Siellä sai vierailla, kunhan vain ensiksi riisui kengät pois tai suojasi ne kengänsuojuksilla. 

Moskeijan katto ja seinät olivat uskomattoman kauniit.  Olisin voinut katsella niitä vaikka kuinka kauan, mutta niskat alkoivat hieman jumittamaan moisesta. Kupolin keskellä on kaunis mandala, näyttäisi siltä, kuin se olisi jatkuvassa liikkeessä. Välillä tuntui, kuin se imaisisi kaiken sisäänsä!

Vielä kerran pysähdyimme isännän kanssa ihailemaan Taj Mahalia moskeijan hämärästä.

 Siinä seisoessamme oli luontevaa vaihtaa rakkaudetunnustukset. 

Oli aika jättää satumainen Taj Mahal. 

Kulkiessamme puiston rauhallisilla poluilla, puhelimme siitä, miten hiljaista alueella oli huolimatta siitä, että ihmisiä oli valtavasti. Ilmeisesti kaikki olivat niin hurmioituneita kaikesta siitä kauneudesta, minkä keskellä saimme olla, ettei kenelläkään ollut tarvetta liiemmin korottaa ääntään!

Ajoimme alas minibussillemme riksalla,

toki minä en ajanut, vaik kuvan perusteella niin voisi luullakkin!

Seuraavaksi siirryimme Yamuna-joen toiselle rannalle, noin 2½ kilometrin päässä olevaan Agran linnoitukseen (Agra Fort, Agran punainen linnoitus).  Linnoitus on rakennettu 1500-luvulla ja se toimi myös mogulien asuin- ja hallintorakennuksena. Edelleenkin osa linnoituksesta on Intian puolustusvoimien käytössä. 

Punaisesta hiekkakivestä rakennetun linnoituksen muurit tekivät todella suuren vaikutuksen. 

Massiiviset muurit ovat noin 20 metriä korkeita!

Paikallinen oppaamme ja ystäväni kävivät vilkkaita keskusteluja linnoituksen historiaan liittyen.

Muurien sisäpuolella on useita erilaisia rakennuksia, edustuspalatseja, moskeijoita ja puutarhoja. Mielestäni tämä oli hauska yksityiskohta, minkä oppaamme meille kertoi seisoessamme yhden palatsin kesähuoneessa. Huoneen seinissä oli reiälliset koristeet, mitkä osoittautuivat tuuletusaukoiksi. Muurin ja seinän väliin jäävään tilaan mahtui palvelijoita seisomaan, he heiluttivat jotain (jäi minulle hieman epäselväksi mitä) saaden näin ilman kiertämään kesähuoneessa. Kyseessä oli siis käsivoimin toteutettu ilmastointi!

Kesähuoneen seinien koristelu oli taidokasta ja kaunista.

Voin vain kuvitella kuinka monta työtuntia kaikki tämä on vaatinut.

Yritin  tehdä varjosydämen yhdessä oppaamme kanssa kuivana olevan suihkulähteen pohjalle. 

No, ei ihan natsannut, mut hauskaa meil kyl oli;)

Taj Mahalin rakennuttaja Shah Jahan joutui viettämään viimeiset elinvuotensa kotiarestissa Agran linnoituksessa. Hän näki ikkunoista joen toisella puolella olevan Taj Mahalin, rakkaan vaimonsa muistoksi rakennuttamansa mauseolemin. Tarinan mukaan hänen oma poikansa, Aurangzepin, vangitsi isänsä sen vuoksi, että tämä oli alkanut suunnittelemaan mustasta marmorista omaa hautamuistomerkkiään. Tämä oli pojalle liikaa ja hän piti isäänsä kotiarestissa, ettei tämä tuhlaisi kaikkia valtakunnan varoja.

Ikkunasyvennykset ja oviaukot ovat suosittuja kuvauspaikkoja.  Ryhmä nuoria neitoja oli ottamassa potretteja. Pyysin lupaa kuvata ja neitonen myöntyi iloisesti. Sain häneltä luvan laittaa kuvan myös blogiini. 

Shah Jahan rakasti valkoista marmoria, niinpä myös hänen asuintilansa Agran linnoituksessa olivat valkoista marmoria.

Lähikuvasta näkee erivärisiä kiviupotuksia ja kukka-arabeskeja aivan kuten Taj Mahalissakin. Osa kivistä on irroitettu, todennäköisesti ne on varastettu. 

Sieltähän se Taj Mahal taas pilkistää pylväiden välistä!

Agran linnoituksessa oli paljon kauniita rakennuksia, kaikki toki eivät olleet avoinna turisteille.

Iltapäivä oli jo pitkällä ja nälkä näppäili vatsassa, joten oli aika palata autolle ja lähteä oppaan suosittelemaan ravintolaan lounaalle. Tein muuten päivän hyvän työn huomatessani ravintolan pihamaalla pyhän lehmän jääneen kiinni pyykkinaruihin. Ravintolan portsari järjesti paikalle miehen irroittamaan lehmän pinteestä. Hetken päästä lehmä jatkoi tyytyväisenä matkaansa ja niin jatkoin minäkin:))

Maittavan lounaan jälkeen kaikki halusivat lähteä hieman ostoksille. Etupäässä etsittiin silkkikankaita. Itse jätin silkkikankaat ostamatta, vaikka olivatkin laadukkaita. Sen sijaan löysin ihastuttavan ankkakoristeen ovenpieleen roikkumaan. Tuolla se on viel tuultumassa saunan verannalla;)

Päiväretki Agraan oli todella onnistunut kaikin puolin. Palasimme junalla Delhiin puoli kahdeksalta. Hotellin autonkuljettaja, komea turbaanipäinen sihkimies oli meitä vastassa rautatieasemalla ja pian olimmekin taas hotellilla.