Suuntasimme maalle, meidän landelle, otimme kleinbussin Somerolle

Junakeula suuntasi 11.7. Somerolle suomalaisen rockin uranuurtajan Rauli Badding Somerjoen muistomerkin pystytyksen innoittamana. Lähdimme ystävämme kyydissä koko porukalla nostalgiamatkalle. Sadekuurot pieksivät asfalttia kuten niin usein tänä kesänä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan haitannut, sillä 

junakeulalla pyyhkii hitaasti mut varmasti;)

 

Ilman muuta aloitimme päivän Baddingin kioski Paratiisilta. Nuoriso nautti Laitilan wirvoitusjuomatehtaan Rio colat ja vanhempi väki kahvikupilliset munkkirinkelien kera. 

Aikoinaan kioski oli nuorison suosittu kokoontumispaikka, aivan kuten omassa lapsuudessani seppä Järvisen kioski Murakan kylässä. Seppä Järvisen kioskia ei kukaan ole avannut uudelleen, onneksi kioskirakennus on edelleen melko hyväkuntoinen.

Nostalgiaa 1960-luvulta!

 

Sopivasti matkanvarrelle osui myös Hovilan kartanon kesänäyttely Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa 1950-ja 1960-lukijen elämää. Vaik näyttely oli melko suppea, niin se toimi mukavana lisänä nostalgiamatkallamme...

Nuoriso nauliintui Kinoon katsomaan Ville Salmisen ohjaaman Toivelauluja (1961) elokuvan filmimateriaalia. Ei ihme et Eila Pienimäen laulama Vanhan veräjän luona edelleen tenhoaa mielet, kaiken ikäiset, niin svengaava soundi siinä on!

Nämä kaunokirjoituskoukerot palauttivat elävästi mieleeni omat kansakoulumuistoni Murakan kansakoulusta. I:n harjoittelu oli erityisesti mieleeni, toinen nimeni on Inkeri. Löysin muuten aitan alta viikolla vanhan mustepullon, samanlaisen mikä kuvassa, etiketti vain on irronnut. Olemme viikolla tyhjentäneet isännän kanssa kaappeja, kun sadesääl ei oikein muukaan hotsita. Osan lasten koulukirjoista ja vihoista laitoimme pois, osan säästämme edelleen. Mukavia muistoja ne ovat joskus myöhemmin, aivan kuten tämä vanha kaunokirjoitusvihko vuosikymmenten takaa.

 

Vanhat kodinkoneet kiinnostivat. Elämme itse elävässä museossa, pesen nimittäin pyykkiä edelleen  Viinasillassa samanlaisella pesukoneella mikä kuvassa!

Päivän H-hetki lähestyi, ennen sitä piipahdimme kuitenkin viel Kiiruun puistoon kuuntelemaan Paratiisi-konserttia, jossa esiintyi myös Raulin veljentytär Katri Somerjoki tulkiten oivasti setänsä ikivihreitä.

Baddingin lähes parimetrinen reliefi tuotiin paikalle kuorma-autolla tyyliin sopivan airueen johdolla,

 

ja pian reliefi oli jo liinoissa liidossa kohti pysäkkiä,

 mihin se kiinnitettiin nojailemaan monelle somerolaiselle niin tuttuun tyyliin.

Someron Laulumiehet saapuivat esiintymään tyylikkäästi Someron Linjan vanhalla bussilla. Ja mikäs muukaan kappale olisi esitetty kuin Bussi Somerolle! 

Tässä se itse maestron esittämänä, ole hyvä ja nauti samalla  

 vanhanajan tyylikkyydestä,

 vuosikertakin on juuri se oikea!

Markus Allan esiintyi muistomerkin pystyttämisen jälkeen, 

iki ihana Kauas pilvet karkaavat Markus Allanin tulkitsemana.

Ja kauaksi pilvet karkasivatkin, kuskin auringonpaisteiset kasvot olivat houkutelleet hymyn kasvoille, ja auringonpaistetta riitti koko kotimatkan!

Maurin makasiinin kaaosta, taide- ja makunautintoja Perniössä

Jos milloinkaan kuljet Perniössä ja tykkäät kaikenlaisesta romusta, niin Sinun kannattaa poiketa Perniön asemalle Maurin makasiiniin. Jo ulkona saat esimakua siitä, mikä Sinua sisällä odottaa, tavarapaljous on käsittämätön! 

 Tavaroita ei ole lajiteltu eritysemmin, vaan kaikkea on kaikkialla, kaaoksen keskeltä voi tehdä yllättäviä löytöjä. Itse tykkään kovin ja aina löydän jotain tarpeellista.

 Tästäkin pöydästä matkaani lähti yksi, jos kiinnostaa mikä, niin käyppä kurkkaamassa

  Värjäri kirppiksellä blogista.

Maurin makasiinin tavarakaaoksen jälkeen suuntasimme autonnokan Perniön kirkon kupeessa olevaan Lainamakasiiniin taidenäyttelyyn. Ystäväni on mukana Korttilan Helmien taiteilijaryhmässä, jota vetää kuvataiteilija Marjaana Murto. Murron mukaan kaikissa meissä on sisäänrakennettuna tieto, mitä tarvitaan elämässä. Tätä ajatusta Murto soveltaa Vedic Art-kuvataidekursseilla taidemaalaukseen, siksi kurseilla ei puhuta tai opeteta mitään ismejä tai tekniikoita vaan pääosassa on löytäminen, maalaaminen ja niiden kautta syntyvä luomisen ilo. Ohessa lyhyt katkelma Vedic Artin kotisivuilta "Ihminen ei ole erillinen olento, vaan osanen maailmankaikkeuden kokonaisuudesta ja että sisältä ohjautuva tieto on edelleen meissä jokaisessa. Aikojen saatossa ulkoaohjautuva kulttuurimme on vain vierottanut meidät siitä." Sydämestäni voin allekirjoittaa tämän ajatuksen.

Korttilan Helmien taidenäöyttely on avoinna vielä 26.7. asti ke-su klo 11-18 Perniön Lainamakasiinissa kirkon kupeessa. 

Näyttelyn jälkeen ajoimme takaisin Perniön asemalle Opaliinaan 

nauttimaan kesän ihanimmista herkuista.

Kahvilan pihalla on kauniisti somistettu terassi,

 

sateen yllättäessä voi siirtyä hiljattain valmistuneeseen valoisaan kahvilarakennukseen. 

Ihastuin Opaliinan puodin perinteitä kunnioittavaan sisustustyyliin ja 

terassilla kasvatettaviin yrtteihin, mitä löytyy niin kasvimaalta, pienestä lasikasvihuoneesta kuin yrtti portailtakin! Tästä minulle uudesta tuttavuudesta, rönsymintusta, sain muutamia pistokkaita kotiin viemisiksi:)) 

 Pihan kauniit kukkaistutukset hivelivät silmää,

sydämellinen palvelu ja rakkaudella lähialueen tuottajilta hankituista raaka-aineista valmistetut herkut saa palaamaan Opaliinaan toistekin:))

Wiurilan kartanon ruusutarha kauneimmillaan

Kävin tänään ihastelemassa Wiurilan kartanon ruusutarhaa. Kartano tunnetaan ehkä parhaiten talouskeskuksen julkisivusta jyhkeine pylväkköineen. Talouskeskuksen suunnittelijaksi mainitaan usein C.L. Engel, mutta ymmärtääkseni siitä ei ole ihan täyttä varmuutta.

Itse uusklassista tyylisuuntaa edustavan kartanorakennuksen on suunnitellut italialaissyntyinen C. Bassi ja se valmistui vuonna 1811. Päärakennus toimii yksityiskotina. 

Wiurilan kartano sijaitsee Halikonlahden rannalla noin 5 km Salon keskustasta Turkuun päin. Sinne järjestetään ryhmämatkoja ja erityisesti näin keskikesällä paljon ryhmiä tulee tutustumaan kartanon kauniinseen ruusutarhaan. Loppuviikoksi on taas luvattu kovia sateita, joten päätin lähteä käymään kartanolla ennen kuin sade ehtii hakata kaikki ruusut maahan!

Ruusupensaat olivat hieman alavireisiä aamuyön sateesta johtuen,

kukkien terälehdilläkin oli vielä sadepisaroita nähtävissä.

Sateesta huolimatta suurin osa ruusupensaista oli vielä parhaimmillaan, 

ja ruusupensaitahan Wiurilassa riittää!

Ruusutarhan vieressä laiduntavat hevoset. Ihmeekseni kuulin lähistöltä myös kanojen kotkotusta!

 Tallipihalta sitten löysinkin nämä ihastuttavat siivekkäät!

Tallirakennuksen takana on pieni tekolampi, mistä avautuu kaunis näkymä ratsastuskentälle ja korkealla kalliolla olevaan kartanon entiseen 1850-luvulla rakennettuun viljavarastoon, Hirvilinnaan, mikä nykyisin toimii yksityiskotina. 

Lukuisia kertoja olen kentällä ratsastanut ja nauttinut suunnattomasti tästä historiallisesta kauniista ympäristöstä. Voit arvata, et mielikuvitukseni sai usein siivet jyhkeiden tammien katveessa ratsastaessani!

Kartanon alueella laiduntaa myös ylämaankarjaa, 

joten paljon on koettavaa ja katsottavaa ruusujen lisäksi!

p.s. kannattaa käydä tutustumassa myös kartanon alueella pidettäviin taidenäyttelyihin (vapaa pääsy).

Pihapiirin harmaat pinnat viehättävät

Aurinko peittynyt taas kerran harmaiden pilviverhojen taa, johan saimmekin nauttia muutaman päivän sen suomasta sulolämmöstä. Viikon värikollaasin teemavärinä harmaa, mikä sopii erittäin hyvin alkaneen viikon sääolosuhteisiinkin! 

Harmaat pinnat ovat aina viehättäneet silmääni. Mikäpä olisi sen kauniinpaa kuin luonnollisesti harmaantunut puu. Kollaasin keskellä juhannusruusu availee ensimmäisiä kukkiaan vasten haapalautatapulia. Laudat on sahattu tuppeen ja niistä on määrä tehdä pihasaunan eteisen seinälaudoitus. Kuvan oikealla puolella vanhan heinätallin kauniisti harmaantunutta seinää, huomaa pieni kapea ovi, siitä kulki aikoinaan maamoottorin hihna puintiaikaan. Vasemmalla puolella kuva isäni rakentaman navetan ovenpielen salvoksesta. Oven alareunassa pieni kissanmentävä luukku.

Ylärivissä idänunikot kukkivat Rauniopuutarhan seinustalla. Vasemmalla työhevosen vanha kenkä palvelee heinätallin säppenä. Tämä säppi ei hevillä katoa, se on kiinnitetty ketjulla oveen.

Alarivissä piippuköynnös (Aritolochia macrophylla) ja puna-ailakit (Silene dioica) saavat kauniin taustan piha-aitan harmaasta hirsipinnasta. Aitan ja pihasaunan välissä oleva kiviaita tarjoaa oivan kasvualustan erilaisille kasveille. Kuvassa torvijäkälää (Cladonia) ja metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris).

Täällä lisää harmaita värikollaaseja.

Kesäpäivän nautintoja

Ihana ihana päivä aamusta iltaan, Näin kauniin kimpun sain isännältä aamulla ja kutsun

aamiaiselle ruohikolle!

 Helmi muisti minua upealla kivellä.  Suuresti ihmettelen, miten ihmeessä Helmi pystyy näitä järkäleitä kantamaan pitkiäkin matkoja!

Iltapäivällä katoimme kahvit saunan kuistille. Perinteisen mansikkakakun leivoin tällä kertaa gluteiinittomana, laktoosittomana ja Ali-Marttilan tilan luomumansikoista. Ystäväni toi lahjaksi suussa sulavan sitruunamelassilla koristellun juustokakun ja omaPIHA lehden. Tarjolla oli myös isännän leipomaa gluteiinitonta pullaa.

 Lämmin aurinkoinen päivä houkutteli puutarha-ammeen täyttöön ja

 hetkessä isäntä oli valmistanut minulle kylvyn tärkeine tykötarpeineen!

Nautinnollista, pienet huomionosoitukset ovat niitä tärkeimpiä yhteiselossa. Isäntä taisi rallatella itsekseen puskan takana "olen nähnyt rouvan kylvyssä ihanaa, voin melkein nähdä kuinka varvas siellä vilahtaa". Ohut pohje on muuttunut paksuksi kuin Helga neidillä konsanaan, mut ei se haittaa;)

Ilokseni löysin lehdestä myös Saaripalsta-blogin pitäjän Saila Roution jutun Hyvinvointia puutarhasta.  Puutarha-ammeessa loikoillessani nautin juuri siitä hetkestä; lintujen viserryksestä, kärpästen surinasta, auringon lämmöstä ja puutarhani vehreydestä. 

Vanheneminen ei ole hullumpaa! 

MA Nummisen iki ihana Olen nähnyt Helga neiti kylvyssä ihanaa...

Suven kauneutta

Olimme isännän kanssa päivällä mehiläisten emokasvatuskurssilla ja samalla reissulla kävimme tutustumassa Ali-Marttilan luomutilaan Rekijoella. Päivä on ollut suorastaan helteinen. Väsähdin totaalisesti saunan jälkeen ja otin pienet torkut ansarissa. Parhaillaan ansarin molemmin puolin olevat perennapenkit ovat rehevimmillään. Hopeakuusen suojissa kukintaansa on aloittamassa pioni ja 

penkin toisessa päässä palavarakkaus. 

Ansarin tauspenkissä parhaillaan kukassa siperianmaksaruoho, akilleijat, vuorikaunokki, jättipoimulehti ja siperiankurjenmiekka. 

Vuoroaan odottaa viel keltapäivälilja ja kuunliljat. 

 Sen sijaan ansarin sivupenkissä jo keltapäivänliljatkin kukkivat

 kilpaa siperiankurjenmiekkojen kanssa.

 Vuorikaunokki lopettelee jo ensimmäistä runsainta kukintaansa. Viikolla pitää leikata kukkavarret, jotta kukinta-aika jatkuisi pidempään.

 

Näkymä kasvilavalta ansarille.

Ihku ihanien pionieni kera toivotan Sinulle kaunista keskisuven sunnuntaita:))

Eka kertaa x 4

 Mun on ihan pakko tehdä "eka kertaa" postaus, syitä on lukemattomia, nyt saatte tietää niistä neljä!

Nämä ihanat uudet perunat nostin uudesta kasvilavastani,

ja keitin niistä kesän ensimmäisen kesäkeiton tyttäreni toiveesta.  Kasvilavasta sain jo myös tillit ja persiljat keittoon, kukka- ja parsakaalia sekä herneitä isäntä haki torilta.

 

Myös syksyllä saan kattilaani ihania uusia perunoita, nimittäin istutin viel 1.7. rivin perunaa. 

  Tässä ihka ensimmäinen otos uudella Canon PowerShotG7X kamerallani ihka ekasta *Ville de Lyonin' kukasta. 

Aamun paras hetki, ekat kahvit keväällä uusimani perennapenkin miniterassilla Wiurilan ruusun huimasta kukinnasta nauttien:))