Koralli-kollaasi inspiroi virkkaamaan

Työstäessäni sunnuntaina värikollaasia sain pari hyvää ideaa uusiksi olkalaukuiksi. Korallit johdattivat ajatukseni atolleille, kauniille valliriutoille, joiden matalat turkoosit laguunit ovat kiehtoneet mieltäni aina. Päivät kuluisivat uidessa tai snorklatessa, kävelyillä valkealla hiekkarannalla tai palmun alla lepäillessä...niinpä virkkasin tämän Meren salaisuus-olkalaukun unelmoidessani elämäni matkasta korallien ja delfiinien asuinsijoille.

Seurakseen se sai tämän Sametti-olkalaukun hiukan arikisempia iltamenoja varten. Innostuin kuvaamaan laukun omenapuun alla kukkivan ritarinkannuksen kanssa, sillä ajatukseni olivat vielä uljaissa Rohan ritareissa. Kuvatessani mieleeni tuli, että ammoin joku on keksinyt antaa kukalle nimen juuri delfiinien mukaan. Ritarinkannuksen tieteellinen nimi delphinium kuvastaa puoliksi auenneiden kukkien muotoa, joka muistuttaa delfiiniä. Useissa kielissä, kuten suomenkielessäkin, kukan nimi on liitetty ritareihin. Nimitys johtunee kukan kannuksesta, joka on tuonut entisaikojen ihmisille mieleen ritareiden ratsastaessaan käyttämät kannukset. Kukkien kielellä ritarinkannus viestittää keveyttä ja leijailua, mikä sopii hyvin mausteeksi pieniin iltamenoihin;) 

Suomen suvi on kauneimmillaan, ihanat aurinkoiset päivät ovat hellineet lomalaisia. Kaksin aina kaunehimmin, lomallakin. Tämä Rantaloma-olkalaukku on saanut seurakseen uljaan ritarin, jonka viileä hehku saattaapi muuttua palavaksi rakkaudeksi loman aikana. Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), maltanristi, jerusaleminristi, loistokäenkukka, punainen salama, rakkaalla, kuten rakkaalla kukallakin on monta nimeä. Kukkien kielellä se viestittää herkkää kauneutta.

Lomaani kuuluu myös mieluisia arkisia puuhia. Kävimme Helmin ja isännän kanssa marjametsässä Takamailla. Isännän jäädessä poimimaan mustikoita lähdin tarkistamaan kauempana olevia kanttarellipaikkoja. Kulkiessani pienen matkan harhaan, mieleeni muistui kuinka äitini pyysi aina jonkun meistä lapsista mukaansa marjametsään. Hänellä oli auttamattoman huono suuntavaisto ja siksi hän ei uskaltanut kulkea yksin vieraammissa metsissä. Jo lapsena sain oppia, miten ilmansuunnan voi tarkistaa luonnonmerkeistä, esim. auringosta tai pilvisellä säällä muurahaispesien sijainnista. Tämäkin mahtava murkkupesä sijaitsi puun eteläpuolella. Helmi on oiva kaveri minulle, kuullessaan pyynnön "etsi auto" tai "etsi isä", se lähtee kulkemaan takaisin autolle tai isännän luokse.

Sain palata takaisin kori tyhjänä, isäntä oli ehtinyt keräämään jo ½ämpärillistä mustikoita, vai olisko Helmi häntä hieman auttanut!

Ahkeroinnin jälkeen oli kaikkien mukavaa pulahtaa metsälampeen uimaan, Helmi tietty ehti taas ensimmäisenä:))

ps. virkatuista olkalaukuista löytyy tietoa enempi Virkkuukoukulla tehtyä-sivulta.

Värikollaasi Koralli

 Viikon värit ovat "koralli"

Kuvassa oleva lankavyyhti on juuri nostettu paatsamalastuliemestä. Kaksi muuta kuvaa otettu keskiaikainen Turku tapahtumasta 30.6.2013. 

Täältä löytyy lisää koralli kollaaseja.

Lauantai saunapäivä myös Helmille

Lähdimme heti aamusta Helmin kanssa takametsään tarkistamaan kanttarelli ja mustikka tilanteen. Täällä on ollut niin kuivaa, että kanttarelleja en pahemmin löytänyt edes tästä varmasta kanttarelli metsiköstä. Sen verran kuitenkin koriin kantsuja kerty, et pääsimme herkuttelemaan uusien perunoiden kanssa kanttarelli-sipulimuhennoksella.  

Helmi  oli onnessaan löytäessään peuran takajalan. Sain kerrankin rauhassa kuvailla ja poimia mustikoita Helmin nautiskellessa jo sopivasti marinoituneesta juhla-ateriastaan.

 Jälkiruuaksi Helmille maistui tietysti mustikat:))

Muskoja oli paikoin hyvinkin ja ihan mukavan kokoisiakin olivat. Poimin marjat käsin, vaikka sormeni ovat käyneet jo kömpelöiksi, marjastaminen on hyvää jumppaa sormille. Huomasin poimivani samalla tavoin kuin äitini vanhemmiten, marja kaksi kerrallaan. Aiemmin olen poiminut koko kouran täyteen ennen astiaan laittoa, nyt se ei enää onnistu, vaan marjat tippuvat helposti kourasta. Kummasti sormeni taas vaan vetryivät, elokuussa vadelma-aikaan olen jo haka;) 

Takamailla on kosteita painanteita, joissa maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) viihtyy. Kämmekät ovat niin kauniita, lapsuudestani muistan vain yhden ainoan paikan missä niitä kasvoi. Joka kesä kävimme niitä ihailemassa yhdessä vanhempieni kanssa. Nyt löytämäni kämmekät olivat huomattavasti vaaleampia kuin Ronissa kasvaneet. Kämmeköille onkin tyypillistä se, että kukinnon väri ja kuviointi muuntelee tavattoman paljon. Maariankämmekän luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet tehometsähoidon ja karjan metsälaiduntamisen loppumisen seurauksena. Onneksi se on löytänyt uusia kasvupaikkoja  hakkuuaukeilta ja kosteiden tieojien reunoilta, minkä ansiosta kämmekät ovat yleistyneet. Matti Niissalo ylläpitää mielenkiintoista sivustoa maamme kämmekkälajeista. Huom. kaikki innokkaat luontokuvaajat, sivustolla on esitetty toivomus lähettää valokuvia kämmeköistä.  

 Helmi kävi polskuttelemassa metsäojassa sillä aikaa kun poimin mustikoita. Aikansa meuhuttuaan ojassa,  hän tuli lepäilemään metsätien kosteaan painanteeseen. 

 Autolle tullessamme Helmi kätki varmaan paikkaan loput peuranjalasta odottamaan seuraavaa marjareissua:)) 

Tässä Helmi ei ole tulossa "tassukehästä", vaan "saunasta", lämpimästä suihkusta kaiken kuraojissa rypemisen jälkeen. 

 Kyllä kelpasi emännän kuvailla virkkaamiaan pesukintaita Helmin puhtoisen turkin päällä:))

 Kotimatkalla poimin kimpun kissankelloja. Tässäpä olisi hyvä tuliainen ystävälle saunomaan mennessä, kimppu kissankelloja ja kesäiset pesukintaat. Pesukintaista löytyy lisää tietoa Virkkuukoukulla tehtyä sivulta.

Saunakahvit olis maistunut myös Helmille;))

Varvasvälivilla

Yksi kysytyimpiä tuotteistani on varvasvälivilla, joko luonnonvalkosena tai luonnonvärein värjättynä. Itse suosin erityisesti vain kevyesti käsin pestyä erittäin runsaasti villan omaa rasvaa, lanoliinia sisältävää värjäämätöntä villaa. Edellisen postaukseni kommentissa Kosotäti muisteli lapsuudessaan mummonsa laittaneen villalankaa hiertyneisiin varpaanväleihin. Se on vanha hyvä konsti ennalta ehkäistä varvasvälien hautuminen ja ihon rikkoontuminen, samoin kuin jo hoitaa hautumaan päässeet varvasvälit kuntoon parissa päivässä. Villakuitu imee itseensä paljon kosteutta, joten varvasväleihin pujotettava lampaanvillahahtuva pitää ihon kuivana. Villan sisältämä lanoliini hoitaa ja suojaa ihoa. Hautuneisiin varvasväleihin pujotettu lampaanvilla pitää varpaat erillään, mikä edistää paranemista verrattuna esim. talkin käyttöön hautumien hoidossa.  Varpaani eivät ole kovinkaan kuvaukselliset, mutta pääsivät nyt kuitenkin tähän demokuvaan; villahahtuva pujotetaan varvasväleihin löysästi, niin ettei verenkierto esty. 

Jalkojenhoitajat suosittelevat varvasvälivillan käyttöä mm. diabeetikoille, reumapotilaille ja runsaasta jalkahiestä kärsiville. Itselläni on erittäin pienet varvasvälit, mikä aiheuttaa helposti hautumia, jos joudun käyttämään kumisaappaita pitkään. Onneksi on omasta takaa siihen maailman paras hoitokeino;))

Helmi ei varvasvälivillaa tarvitse, säännöllisen kynsienleikkuun kuitenkin. Aamulla toiveikkaana istu auton  etupenkillä pakatessani tavaroita, josko emäntä kuitenkin ottaisi mukaan torille, kun olen näin iloinen vahti!

Lepotuoli saa odottaa viel huomisenkin

Tämä päivä on kulunut rattoisasti kesäkuussa värjäämiäni lankoja vyyhtien ja varvasvälivilloja karstaten. Aamulla kävin avaamassa kasvihuoneen oven ja totesin pienen harmituksen vallassa, et pari päivää kuluu ilman lepolassissa köllöttelyä;)

 Ulko-ovikin on ollut koko päivän raollaan, jotta Helmi pääsisi kulkemaan vapaasti emännän ollessa omissa puuhissaan yläkerrassa. Isäntä otti oman vyyhdinpuunsa ulos Puodin verannalle ja vyyhti siellä samalla aurinkoa ottaen. Itse en jaksa olla auringossa kauaakaan, joten nautin työskentelystä viileässä työhuoneessani samalla ikkunasta ihaillen naapurin pellolla laiduntavaa nautakarjaa. Myös joen toisella puolen laiduntavat hepat näkyvät sopivasti ikkunasta.  

Kesäkuussa en ole ehtinyt paljoakaan värjäämään, suuri osa ajasta on kulunut värikasvien keruussa ja kasvimaiden hoidossa. Yllättävän paljon vyyhtejä silti oli laitettavaksi myyntikuntoon, yhteensä kolme kiloa olin ehtinyt värjäämään.  

Lampurilta oli sukkalangat loppu, Virtain Villassa ei ole ehditty kehräämään nyt vähään aikaan sukkalankaa, kun etusijalla on kasvivärjärien himoitsemat karstalangat. Sukkalankaa on kyselty kovasti, joten päätin värjätä Novitan 7 veikkaa ensi hätään siksi kunnes saan jälleen sitä oikeaa mieleistäni sukkalankaa kehräämöltä. Tämä vasullinen on menossa huomenna Salon torille. Vedensiniset värjätty lupiinin kukilla, osa vihreistä kaksoisvärjätty; ensin lupiinin kukilla, toinen värjäys paatsaman lehdillä. Vasemmassa yläkulmassa paatsamanlastuilla värjätyt vyyhdit, joiden väri ei toistu kuvassa ihan luonnollisena. 

 Ennen juhannusta värjäsin myös erän Ylistaron kehräämön koirankarvalankaa, vihreät vyyhdit mesiangervolla ja hennon ruusunpunaiset ovat kolmannesta paatsamanlastujen jälkiväristä. Itse kudon koirankarvalangasta erilaisia lämmikkeitä esim. kynsikkäitä ja selän lämmittimiä sekä niitä ihania junaunisukkia;)

Värjäsin paatsamanlastuilla myös erän "varvasvälivillaa", villa karstattuna tuossa keskellä koria. Toki näitä ostetaan myös huovutustöitä varten. Aiemmin olen jo värjännyt nuo oranssit villat krapilla, kirkkaan keltaiset keltasipulin kuorilla, vaaleamman keltaiset naavalla ja vihreät punasipulin kuorilla. Lisäksi otan torille mukaan käsittelemätöntä lampaan villaa, sitä kun on jo etukäteen kyselty.

Keväällä tuli laitettua hieman liikaa kasvamaan steviaa, joten toivon mukaan nämä löytävät ostajansa huomenna. Loma-apurini unohti latvoa taimia, joten ovat aika hujoppeja, nopeasti kuitenkin tuuhentuvat, kun niistä aletaan ottamaan lehtiä käyttöön. Kuvan yläkulmissa pilkahtaa muuten väritattaret, joiden taimia ostin toukokuussa Riihivillan Leenalta. Väritattaret viihtyvät silminnähden kasvihuonessani.

Myös morinkoviljelmäni ovat hyvässä kasvuvauhdissa ja pääsenkin varmaan parin viikon sisällä tekemään ensimmäiset värjäyskokeilut itse kasvattamillani värikasveilla. Ehkäpä elokuussa lankakoristani pilkistää sitten jo myös sinisiä vyyhtejä:))

Ikimuistoinen päivä keskiaikaisessa Turussa vuonna 1489

Viikonlopun seutuun Turun Tuomiokirkon ympäristössä on eletty keskiajan tyyliin. Keskiaikaiset markkinat Vanhalla Suurtorilla, Hansakauppias Laurentiuksen markkinat Aboa Vetus & Ars Novan tienoilla, Keskiaikaa kaiken aikaa Turun Linnassa sekä Keskiajan Turku Tuomiokirkossa tapahtumat ovat vetäneet kymmeniä tuhansia ihmisä neljän päivän aikana keskiajan Turkuun. Kaunis aurinkoinen sää helli paikalle kokoontunutta väkeä armon vuonna 1489. Turun messukirja, Missale Aboense,  on painettu edellisenä vuonna  ja Maunu Särkilahti on juuri toukokuussa valittu Turun uudeksi piispaksi. Rahvasta on kokoontunut kauppapaikoille sankoin joukoin, josko uudesta piispasta näkisi edes vilauksen. Myös iltapäivällä järjestettävät turnajaiset vetävät kansaa koolle pitkistäkin matkoista. 

Sunnuntaina perheeni suuntasi Turkuun ikiaikaista kauppareittiä, Hämeen härkätietä pitkin. Saimme viettää ikimuistoisen päivän yhdessä ihmetellen ja ihastellen keskiaikaista elämäntyyliä. Kauppiaat ja käsityöläiset olivat pystyttäneet markkinapaikkansa kapeille kujille ja nupulakivetyille kaduille, käsityöläismestarit antoivat työnäytöksiä ja opettivat kisällejä Suurtorin puistikossa isojen puiden katveeseen pystytetyissä pajoissa, musikantit ja narrit viihdyttivät markkinaväkeä, saipa myös tilaisuuden seurata rahvaan kinastelua keskellä katua ja kirjurien toimia hullunpapereita rustatessaan. Nahkurinemäntä opasti Tuomiokirkossa matkalaisia ja  luomiskertomus tuli tutuksi lukutaidottomalle rahvaalle varjokuvateatterin avulla. 

Yhtenä päivän kohokohtana oli uljaiden ja rohkeiden ritarien turnajaiset. Rohan Tallien esitys Pyhän Antoniuksen tulet oli mieleenpainuva ja hauskakin. Oma Liinaharjani olisi korskunut varmaan pahemman kerran moista menoa;))

Kesän ensimmäinen

Kesäkeitolla on saatu herkutella jo muutamaan otteeseen, tänään jälkiruuaksi sain sitten paistettua kesän ihka ensimmäisen mustikkapiirakan, perinteiseen vehnätaikinapohjaan tehdyn, oman äidin ohjeiden mukaisesti. 

 Otin Helmin kanssa aamulenkille lähtiessä kipon mukaan Satumetsään. Aurinkoisilla rinteillä mustikat ovat juuri sopivan kypsiä mustikkapiiraaseen. Harvassa marjoja on ja osa tietysti vielä raakoja, piirasmarjat kuitenkin löysin loistavan marjakoirani avustuksella;)

Helmi rakastaa mustikoita, nytkin taisi syödä yhtä paljon kuin mitä itse sain poimituksi.

Tervetuloa Koso-täti Värjärin padan lukijaksi, 

nautitaan mustikkapiirakkaa kahvin tai kylmän maidon kera sen kunniaksi!