Valokuvatorstai Sahuri

 286. haaste on lyhyesti ja ytimekkäästi JOS.  

Jos sahuri ei käytä asianmukaisia suojaimia ja toimi huolellisesti,  se olisi terveydelle hupaa.

Täältä löydät lisää haastekuvia,  jos avaat linkin.

Viinasillassa kevät jo pitkällä

Tulimme Viinasiltaan, lapsuudenkotiini illalla. Täällä Itä-Hämeessä kevät näyttää olevan hieman pidemmällä kuin Varsinais-Suomessa. Ihana aurinkoinen iltapäivä, olisi ollut tietty mukavampaa puuhastella puutarhassa autossa istumisen sijaan. Toisaalta oli mielenkiintoista seurata auton ikkunasta, miten luonto on hiljalleen heräämässä kesään ja ihmisetkin, Heinolassa näimme ensimmäiset ihmis uimarit Päijänteessä.

Oli ihanaa kierrellä pitkästä aikaa niin rakkaalla pihamaalla. Minulle on tullut tavaksi kiertää talo ihan ensimmäisenä ja tarkistaa et kaikki ikkunat ovat ylhäällä! Ikkunat ehjinä, lukot paikoillaan, aina ei näin ole ollut talven jäljiltä. Kaivon takana minua odotti mieluinen yllätys: valkovuokot kukkivat jo täysiään. 

Raparperit ovat muhkeina nousemassa, ehkäpä saan jo ensi viikolla tehtyä pienen sopan. Kuritin syksyllä raparperipenkkiä jakamalla isoja juurakoita pienemmiksi. Juurakot eivät joutuneet kompostiin, vaan värjärin pataan. Raparperipenkki on vanha ja vaatii edelleen jakamista, joten tulevana kesänäkin pääsen värjäämään raparperilla. 

Tuomissa on jo isot silmut kuten lehtikuusissakin. Päivällä tein kierroksen kotipihalla ja siellä lehtikuuset vielä talviunessa. Pellolla näkyy helmikuussa kaatamiemme haapojen oksia, jänöillä on ollut herkkupöytä katettuna. Harmittavan paljon oksia on kuitenkin viel korjattavaksi, isäntä jo suunnitteli nuotion polttoa joku ilta. Ilta olisi ollut aivan tyyni, ihanteellinen nuotion teolle, mut on jo myöhä ja aamulla aikainen ylösnousu sahaushommiin.

Helmi löysi pollea varten kuivamassa olleet leivät tuvasta ja käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Helmi oli pentu iässä ensimmäiset 5 kukautta Viinasillassa ja siksi se varmaan nauttii täällä olosta ihan yhtä paljon kuin minäkin:))

Taimien koulimista ja Helmin synttärin viettoa!

  

 Iltapäivällä istuin tovin kasvihuoneessa koulimassa värisaflorin (Carthamus tinctorius) ja värimorsingon (Isatis tinctoria) taimia. Kukakohan on kasvihuoneen noin käynyt sotkemassa, Joku varmaan?

Välillä kävin jalottelemassa pihamaalla. Ilokseni huomasin lähes jokaisen pensaan alta jo pilkistävän kevätkukkia;    

  idänsinililjat aloittavat kukintaansa ruusupensaiden alla,

  sinivuokkot sireenipensaiden alla ja

  valkovuokot angervopensaiden ja pihakoivun alla.

Helmillä oli tänäin nimipäivän lisäksi myös 6-vuotis synttärit. Helmin paras kaveri Tito tuli kanssamme lenkille, minkä jälkeen vuorossa oli paketin avaus;)

Värikollaasi Makeaa mahan täydeltä

 

Vapuksi tekemäni tomusokerikuorrutus munkkeihin ja 1960-luvun lopun ylioppilaan juhlamekko tunnustivat aika hyvin haettua vaalepunaista. Loput värit löytyivät kevään  2012 ylioppilaan onnittelukortista ja viikolla virkkaamistani röyhelöhuiveista:))

Viikon 12 Vera Style värit

Täältä löydät lisää värikollaaseja.

Talviturkki heitetty

Kasvihuoneessa aamupalan jälkeen päätin lähteä Helmin kanssa joelle. Helmi on jo useampana päivänä halunnut päästä uimaan, tänään oli sopiva hetki talviturkin heitolle. Joen ahteelle päästyämme, päästin Helmin irti ja hetkessä se oli laukannut joelle. Polskis ja Helmi ui nautinnollisesti virrassa. Sulmisvesien vuoksi virtaus on vielä vuolas ja Helmillä oli aika työ uida vastavirtaan. Itsellekkin tuli hyvä mieli katsellessa Helmin riemua sen peuhatessa joessa. Kepit saivat kyytiä, välillä piti juosta lenkki rannalle tarkastamaan mitä emäntä puuhailee ja sit taas nopsaan takaisin veteen. 

Helmin uidessa kuvasin joen törmällä kasvavia varhaisia kevätkukkijoita. Nimitän näitä kumpuilevia korkeita jokiahteita Alpeiksi, talvisin hiihtelemme ja  laskemme mäkeä näissä maisemissa. Alpeiltani löytyy monia samoja lajeja kuin mitä oikeilla alppiniityilläkin kasvaa.

Pystykiurunkannus (Corydalis solida) kukoistaa vain lyhyen hetken, mutta sitäkin näyttävämmin. Sini-punaiset kukinnot peittävät laajoja alueita jokitörmällä, joskus kukinto voi olla myös valkoinen. Kauniin kukinnon lisäksi kiurunkannuksella on erittäin kauniisti liuskoittuneet lehdet, mitkä luovat vehreyttä muutoin vielä niin harmaaseen maahan. Tästä syystä jalokiurunkannukset (Corydalis nobilis) ovat olleet niin suosittuja puutarhoissa aiemmin. Piti käydä kesken kirjoittamisen kurkkaamassa, josko korallikannukoiden alla kasvava jalokiurunkannus olisi työntynyt näkyviin mullasta, vielä ei näkynyt merkkiäkään koko kasvista.  Nimensä kiurunkannus on mitä ilmeisimmin saanut siitä, että se ilmestyy pellonpientareille ja jokitörmiin samoihin aikoihin kun kiurutkin. Menneinä aikoina ihmiset ovat selvästi noteerannut tämän yhteyden antamalla kasville kiuruun viittaavan nimen. 

Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) tuppaita oli jo siellä täällä. Viikon parin päästä mukulaleinikkiä kasvaa yhtenäisinä laajoina mattoina kuusten ja rantaleppien varjostamilla alueilla, missä riittää kosteutta kalliolta tulleiden sulamisvesien johdosta. 

Pikkukäenrieska (Gagea minima) on kevään varhaisimpia kukkijoita, näillä jokitörmillä se aloittaa kukintansa jo ennen sinivuokkoja. Kasvin nimi kertoo osuvasti sen runsaimman kukinta-ajan: kesän ensimmäisten käkien muuttaessa Suomeen äitienpäivän aikoihin pikkukäenrieskakin kukkii kauneimmillaan. Käenrieska on auringon palvoja, se sulkee kukkansa yöksi ja jättää ne sadesäällä avaamatta.  

Kevättaskuruohoa (Thlaspi caerulescens)  kasvaa myös Alpeillani. Suomessa tavataan kahta alalajia kevättaskuruohoa, luulisin kuvassa olevan kevätketotaskuruohon.  

Helmi oli uinut kyllikseen ja nousi kuivattelemaan itseään kuivuneeseen ruovikkoon. Tässä kohdin rantatörmä viettää jonkin verran ja Helmi sai piehtaroidessaan samalla mukavat liut kohti jokea.

Helmin kuivatellessa itseään keräsin kotiin viemisiksi simpukankuoria. Muutamassa oli vielä asukas sisällä, joten ne viskasin takaisin jokeen toivoen parasta. Arvaatko miksi kerään kuoria?

Oikein arvasit, murskaan kuoret ja laitan kompostiin:))

Valokuvatorstai Nokipannukahveilla Petsamossa

Valokuvatorstain 285. haasteena on mielikuvitus. Helmikuussa flunssan takia peruuntuneesta hiihtoretkestä lähtien olen monasti mielikuvissani istunut laavulla juomassa kuksasta nokipannukahvia. Tänään osallistuin Ursalon kevätretkeen Petsamon laavulle ja heti nähdessäni nokipannun jäin vesi kielellä odottamaan kahvin valmistumista. Kahvi maistui erinomaiselta vaik en sitä kuksasta juonutkaan kuten olin kuvitellut, vaan ihka tavallisesta kertiksestä;)

Täältä löytyy lisää mielikuvituksen tuotoksia.

Työn juhlan kunniaksi valmistuu täytekakku

Kompostointi kuuluu olennaisesti luonnonmukaiseen kotipuutarhaviljelyyn. Meillä usein kevätkompostin tekeminen ajoittuu juuri vapun aikoihin, niin tänäkin vuonna. Aumakomposti on kuin täytekakku ja jokaisella puutarhurilla se rakentuu omanlaiseksi saatavilla olevista tarveaineista, "täytteistä" riippuen. Aumakompostin pohjan pitää olla huolella ilmastoitu ja sen tulee olla riittävän kookas, leveys mielellään 1,5 - 2 m ja korkeus 1,2- 1, 5 m. Toki aumasta voi tehdä korkeammankin, kunhan siitä ei vain tule liian tiivistä ja sitä pystyy tarvittaessa kastelemaan helposti. Jotta kompostista tulisi ilmava ja ilma ohjautuisi siinä alhaalta ylös, laitoimme pohjalle noin 80 cm välein salaojaputket ja verkon. Niiden päälle toimme talven kasvihuoneessa viiniköynnöksen ja kärhön juuriston suojana olleet oljet ilmavaksi kerrokseksi. Olkien päälle vielä noin 5 cm kerros haketta ja vasta tämän jälkeen aloitettiin varsinaisten kompostoitavien ainesten kerrostaminen.  

 

Puutarhasta tulee paljon haketettavaa, perennojen kukkavarsia, leikattujen puiden ja pensaiden oksia. Poistimme kokonaan kolme vanhaa punaherukkapensasta kasvihuoneen läheltä. Helmi on innokas apulainen juuripaakkujen hajottamisessa;) Maa oli vielä jäässä, joten kaikkia juurakoita ei vielä saatu kaivetuksi ylös edes Helmin avustuksella..

Keväällä riittää vielä paljon syksyllä haravoimatta jääneitä puidenlehtiä ja niistä teimmekin seuraavan kerroksen kompostiin. Niiden päälle laitettiin saavillinen haketta, jotta lehdet eivät tiivistyisi liikaa.

Seuraavaksi kompostiin lisättiin kerros hevosen lantaa. Lantakerros saa olla melko ohut., 3- 5 cm, liian paksu lantakerros estää ilmaa kiertämästä.

Lantakerroksen päälle laitettiin taas kerros haravointi jätettä, vuoden kompostoitunutta talousjätettä ja hiukan multaa.  Mullassa on kaikkea mitä kompostoitumisen alkamiseen tarvitaan. 

 

Mullan jälkeen kompostiin tehdään uusia kerroksia niistä aineista, joita pihapiiristä on saatavissa, puiden lehtiä, haketta, lantaa, talouskompostia. Aumasta tuli tänään noin 80 cm, huomenna jatketaan ja korkeutta tulee vielä paljon lisää. Ilokseni yksi sinivuokkokin oli jo kukassa kasvilavojen kupeessa.

 ja mikä parasta, kasvihuoneessa odotti simatarjoilua munkkien kera:))