Kotiinpaluu ja rakkauden sinetti

Helmi oli innoissaan vastaanottamassa kotiinpalaajia rappusilla, jälleennäkemisen riemu oli molemmin puolinen. Koko päivän Helmi on seurannut jokaista askelta, köhjöttänyt kyljessäni sohvalla, nukkunut jaloissani pöydän vieressä. Helmi ehkä aattelee, et täytyy hiukan vartioida, ettei emäntä taas kohta johonkin katoa. Reissussa on mukavaa olla, mutta kuinka se kotiintulo tuntuukin aina niin mukavalta. Päivä on kulunut nopeasti tavallisissa askareissa, hiukan olen välillä kurkkinut mitä kaikkea kivaa blogistaniassa on ehtinyt tapahtua parissa viikossa. Kaikilla on niin mainioita juttuja kevään odotuksesta, mukavia haasteita ja mahtavia käsitöitä tehtynä, joten mukavaa päästä taas mukaan. 

Illalla sain kopioitua isännän kamerasta Marseillessa ja Pariisissa otetut kuvat ajalta kun itselläni ei ollut kameraa käytössä. Vasemmalla yläkulmassa Pere Lachaisen hautausmaan kirsikkapuut kukassa. Kuvan alapuolella kissa rakastamani laulajan Yves Montandin hautakiven vieressä aurinkoa ottamassa. Toki kävimme Edith Piafin, Jim Morrisonin, Molieren, Oscar Wilden, Balzacin ja monen muun kuuluisuuden haudalla, ehkäpä joskus innostun tekemään hautausmaakierroksesta oman postauksekin. Erityisesti krematorio teki minuun syvän vaikutuksen.
Louvressa aloitimme "must to see" osiosta eli Mona Lisasta ja Milon Venuksesta. Vietimme koko päivän museolla, ehkä eniten pidin veistoksista sekä vanhoista työkaluista ja tarve-esineistä Mesopotamiasta ja Egyptistä. Mieluisin uusi juttu Pariisissa minulle oli Discover Walks- opastukset, ilmaiset syntyperäisten pariisilaisten vetämät 1 - 1.5 tuntia kestävät kävelyt kaupungilla. Osallistuimme Montmartren kierrokseen, joka aloitettiin Blanchen metroasemalta Punaisen Myllyn läheltä ja päätettiin Sacre Coerin kirkolle. Olen aiemminkin käynnyt ko paikoissa, mutta nyt käynnistä sai todella paljon enemmän irti. Pinkkiin liiviin pukeutunut opas osasi kertoa vallattoman hauskasti elämästä Montmartrella, siitä miten itsenäiset kukkulalla olevat kylät liitettiin Pariisiin 1800-luvulla, Molin Rougen, Punaisen Myllyn synnystä ja miten alueesta muodostui taiteilijoiden suosima asuinalue ja inspiraation lähde. Vastaavan tyyppisiä kävelyjä tehdään myös monessa muussa suurkaupungissa esim. Lontoossa, Roomassa, Pietarissa ja Barcelonassa. Oman kokemukseni perusteella voin todella lämpimästi suositella osallistumista kävelyille.
Tullessamme messusta kävelimme Notre Damen siltaa Seinen yli. Sillankaide, kuten monen muunkin Seinen yli johtavan sillan kaiteet, ovat täynnä rakastavaisten kiinnittämiä lukkoja, joiden avain on viskattu Seineen, eihän rakkaudenliittoa ole koskaan tarvis avata. Meillä ei ollut lukkoa, mutta kirjaimin sinetöimme oman yhteisen 31- vuotisen taipaleemme muiston kaiteeseen:)) 

Valokuvatorstai 282. haaste Huhtikuu

 

Herätessäni eilen LaSallen kampuksella Beauvaisessa katselin poikani huoneen kattoikkunasta ulos, sade ropisi ruutuun, puut huojuivat tuulessa. Kaipasin niin huhtikuun aurinkoa ja rakasta tytärtäni. 

Tänään tytär haki meidät satamasta, lämmin halaus ja huhtikuun aurinko vastassamme. Ihanan lämpimän suihkun jälkeen lepään omassa vuoteessani, aurinko paistaa täydeltä terältä, nautin sinisestä taivaasta.  

Kotona on hyvä olla.

Tämän kertaisena innoittajana Deep Purple - April-kappale. Valokuvatorstain sivustolta pääset lukemaan tarkemmin englanniksi tai lyhyemmin suomeksi kappaleesta sekä laulun sanat.

Täältä löydät muiden haastekuvat.

Kevään ensi airueet Beauvaisissa

Eilisellä kävelyretkellä saimme ihailla narsissimerta isojen puiden siimeksessä ja tänään kaupungilta palattuamme näimme ensimmäiset valkovuokot ja kevätesikot metsän reunassa. Kotomaassa saamme viellä hetkisen odotella vuokkojen ja esikoiden kukintaa. Mukavalta tuntui nähdä myös Marseillessa ensimmäiset pääskyset viime viikolla ja täällä eilen västäräkkejä. Matkalla ovat siis jo koto Suomeen:)) 

 Aamulla lapsukaiset lensivät Valensian lämpöön ansaitulle lomalle ja me isännän kanssa seikkailimme kahdestaan kaupungilla. Tuttuun tapaamme aloitimme tutustumalla Beauvaisin Saint-Pierren katetraaliin. Katetraali on hyvin vanha, sitä on alettu rakentamaan jo 900 luvulla. Katetraalia restauroidaan parhaillaan, joten joitakin osia siitä oli suljettuna korjaustöiden vuoksi. Meitä kiinnosti erityisesti nähdä katetraalissa oleva astronominen kello.



Kello oli todella mielenkiintoinen ja kaunis. Sen erikoisuutena on 24 tuntinen kellotaulu, jossa keskipäivä on asetettu alas (aurinko) ja keskiyö ylös (nouseva kuu). Keskellä on kuva Kristuksesta opettajana kirja kädessään. Kirjan kannessa on kaksi kreikkalaista aakkosta, alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen. Kristus sanoo:" Minä olen alku ja loppu". Hän on siis ajan Herra. Kellotaulua ympäröi 12 opetuslapsen kuvat. He pitävät käsissään nauhaa, jossa lukee otteita Isä meidän rukouksesta. Kellotaulun alapuolelle on sijoitettu symmetrisesti erilaisia aikaa ja taivaankappaleiden liikkeitä kuvaavia "kellotauluja". Kellossa oli niin paljon pieniä yksityiskohtia, että oli ihan pakko ostaa siitä kertova kirjanen, muuten olisimme saaneet viettää lopun päivää sitä tutkimassa.

Katetraalita suuntasimme askeleemme Rue du 27 Juinille, jolta löytyy kaupungin vanhimmat asuintalot. Opaslehtisen mukaan niistä löytyy ensimmäiset maininnat jo 1400 luvun lopulta. Beauvais, kuten monet muutkin Pohjois-Ranskan kaupungit tuhoutuivat pahoin Toisen maailmansodan aikana ja niiden rakennuskanta on suurelta osin peräisin sodan jälkeisiltä vuosilta.  

 

 

 

Rue du 27 oli todella ihastuttava. Useissa taloissa oli erilaisia koristekuvioita, verstailla ja kauppaliikkeillä oli vanhantyylisiä opaskilpiä oviensa pielessä. Kadulle asti saattoi kuulla kuvanveistäjien naputusta heidän työstäessään patsaita pienessä työsalissa. Löytyipä kadun päästä viehättävä pikku ravintolakin "lasituoleineen". Sisälle en tohtinut astua, vaan tyydyin ihastelemaan kaunista kattausta ikkunan takaa.

Tänään vietimme viimeistä lomapäiväämme Ranskassa, aamulla lennämme Tukolmaan.



Värikollaasi Sumuinen maisema Beauvaisissa

 Viikon värit olivat

Kävelyllä Beauvaisin kaupungin laitamilla, muratit kiertyvät puidenrungoille. Näin kevään ensimmäiset orvokit ja narsissit kävelyretkellämme. Kaupunkikierroksella sain vihdoinkin ostettua uuden kameran itselleni rikkoutuneen tilalle:))

Täältä löydät muiden värikollaasit.

Marseille muutakin kuin saippuaa

 

 Vietimme Marseillessa kolme päivää. Eka aamuna tulimme hivenen myöhässä kalasatamaan, koska kalastajien saaliit olivat jo lähes myydyt. Ehkäpä reseptikirjastani ei ihan hevin olisi löytynyt sopivaa ohjetta mustekala ateriaa varten;)

 

Ihastelimme hotellimme ruokasalin ikkunasta kaukana kukkulalla näkyvää kirkkoa aamiaista syödessämme. Brasiliasta kotoisin oleva, nykyisin Belgiassa historiaa opiskeleva nuori mies sanoi kirkon olevan mielestään yksi maailman kauneimmista. Päätimme aloittaa Marselleihin tutustumisen kiipeämällä tuolle korkealle La Garden kukkulalle, missä Notre Dame de la Garden basilica sijaitsee aivan kukkulan huipulla. Harmikseni kamerani objektiivi jumiutui tämän kuvan ottamisen  jälkeen. Onneksi isäntä sentään saa otettua kuvia kännykällään, joten ehkäpä pääsemme nauttimaan matkan vaiheista kuvien kera kotiin palattuamme.

La Garden kukkulalle rakennettiin jo 1200 luvun alussa pieni kappeli, josta tuli tärkeä käyntikohde ja suojanantaja pyhiinvaeltajille. Vuosisatojen kuluessa tämä pieni, välillä koviakin kokenut kappeli on laajentunut isoksi basilicaksi, minkä huipulle asetettiin "kruunuksi" vuonna 1931 kullattu Pyhän Neitsyen patsas. Patsas on 9,70 m korkea ja painaa 4500 kg. Patsas kullattiin uudelleen v. 1963, jolloin siihen kului 29400 siivua lehtikultaa! Pyhä Neitsyt suojelee koko kaupunkia, se näkyy kaikkialle, lähestyipä Marseilleä sitten mereltä tai maalta. Patsas ja koko basilica on uskomattoman kaunis, puhumattakaan sieltä avautuvasta näkymästä Välimerelle ja yli kaupungin läheisille vuorille, Dolomiiteille.

Vasta Marseillen opaskirjaa tarkemmin lukiessani huomasin La Cardelle kulkeneen aiemmin myös köysiradan, jonka kulkusillan oli suunnitellut itse Gustave Eiffel. Oppaan mukaan rata ehti kuljettaa yli 20 miljoonaa pyhiinvaeltajaa La Gardelle vuoteen 1967 mennessä, jolloin sen toiminta lopetettiin.

 

Longchampin palatsi on rakenettu 1860-luvulla "veden ylistykseksi" Marseillen kanavan valmistuttua turvaamaan veden saannin. Palatsin edessä on kauniit suihkulähteet, virtaavan veden lorina oli mitä kauneinta musiikkia korville noustessamme jyhkeitä portaita ylös, pois vilkkaan liikenteen melusta, palatsin takana olevaan puistoon. Puistossa on aiemmin toiminut eläintarha, nyt siellä oli lapsille tilaa leikkiä ja aikuisille paljon penkkejä, joille istahtaa vaikkapa lukemaan aamun sanomalehteä tai vaihtamaan kuulumisia tuttavien kanssa. Puiston ympäri kulkeva hiekkatie näytti toimivan monen lenkkipolkuna. Nautimme aamuauringosta ja lämmöstä, ruhtinaaliset + 15 seuraillen vanhan mamman puistokissojen ruokkimista. Mamman ympärillä ja penkeillä oli puolen tusinaa kissaa ruokailemassa. Tullessamme Longchampin palatsilta piipahdimme myös St. Vincent de Paulin kirkkoon (Reformikirkkoon), minkä kaksi korkeuksiin kohoavaa koottilaistyylistä tornia olivat todella kauniit, kuten kirkon lasimaalauksetkin. Kirkon edessä oli Jeanne d' Arcin patsas.

Kolme päivää Marseillessa kuluivat nopeasti ja oli aika palata takaisin Pariisiin...

 

 

            



Pääsiäinen Pariisissa

 Kolme päivää Pariisissa kului kuin siivillä. Kevät on täälläkin todella myöhässä. Kirsikkapuut olivat kuulema kukkineet pari viikkoa sitten, puissa ei näy edes hiirenkorvia. Kylmä tuuli puhaltaa kaduilla, ilman talvitakkia täällä ei todella tarkenisi.  Maanalainen Pariisi on tullut tutuksi,  metrolla kulkeminen on todella nopeaa ja vaivatonta. Ihmisiä on paljon, kovin tummiksi ovat pariisilaiset muuttuneet kahdessa vuosikymmenessä.  Lauantaina yritimme  Louvreen, jono oli todella pitkä, joten muutimme suunnitelmia ja suuntasimme Pariisin ”Heurekaan” eli Kansalliseen tiedekeskukseen. Siellä sit koko päivä vierähtikin mukavasti. Planetaarion esitys oli hieman pettymys.  Illalla kävimme syömässä Latinalaiskorttelissa. Ruoka oli perin ranskalaista. Lapset ovat jo kyllästyneet parissa kuukaudessa tähän ranskalaiseen ruokaan, mikä pohjautuu pitkälti vehnään, lihaan ja maitotuotteisiin eli ei salaatteja tai yleensäkään kasviksia löydy heidän oppilaitoksensa ruokalistalta.

Pääsiäistä täällä ei edes huomannut, kaupat olivat auki ja löysimmepä Bastillen aukion läheltä myös ison maalaisten torin Pääsiäissunnuntaina. Tori oli todella elämys ja siellä oli myös juureksia ja vihanneksia myytävänä yllin kyllin, kalasta ja muista merenelävistä puhumatakaan. Espanjasta tuodut jättimansikat tekivät kauppansa. Itse emme ostaneet, kun ajattelimme niiden olevan mauttomia. Torilla oli mukava tunnelma ja todella paljon ihmisiä.

 Läheisellä kauppakadulla oli toinen toistaan upeampia muotiliikkeitä. Tässä kevään hattumuotia a'la Pariis.

Kirkot ovat todella kauniita, käymme mielellämme tutustumassa niihin aina kun mahdollista. 

Tänään matkasimme luotijunalla Marselleihin. Peltoa ainakin Ranskassa riittää!    

Värikollaasi Maalaisten torilla

Viikon värit löytyivät Bastillen aukion läheltä löytämältämme maalaisten torilta 1. Pääsiäispäivänä.

Täältä löydät lisää kevään kollaaseja.